Kun katseken tätä(kin) kuvaa Pasilasta ajatuksissani on .... en osaa sanoiksi sitä pukea, Helsingin "herrojen ahneus". Miksi kaikki idyllinen on täytynyt hajoittaa? Nyt niitä ei enää ole.

Oli joskus

Sama täällä, on ajoittain jopa vaikeaa katsoa näitä kuvia tuhotusta idyllistä. Olisikohan salaisuus siinä, että nyt kun vuosia on vierinyt ja voi ikään kuin verrata, niin huomaa vanhan kunnon Puu-Pasilan ainutlaatuisuuden? Idylliä ei voi perustaa kaavalla tai arkkitehdin pöydällä, se syntyy jos on syntyäkseen, ihmisten, ympäristön ja rakennusten mysteerisellä summalla. Kovin monen vanhan fredikalaisen mielestä juuri Pasilassa kaikki oli niin kuin oikeassa mitoissa. Elettiin ja asuttiin Stadissa mutta kuitenkin omissa oloissa - ei kuitenkaan eristyneisyydessä...sanat eivät riitä kertomaan! Onneksi on nämä sivut olemassa, että voi muistella! Eeva ja Aapo Ristalle kuuluisi jonkinlainen virallinen huomionosoitus!!!

Tappu

Hei Tappu ja muut! Paras huomionosoitus ovat nämä palautteet, joista käy ilmi se, että Albumit-sivustoa on kannattanut tehdä. On koskettavaa ja hauskaakin lukea teidän muistojanne rakkaasta kaupunginosastanne. Marcel Proustia siteeraten: "Todellisuus muotoutuu vain muistissa: tietoisuus on kiinni menneessä tavalla jossa nykyhetki on vain muistin tyyssija."

24.10.2008 Terveisin Albumit / Eeva Rista

On tullut mieleeni, useammin kuin kerran, se kauhea vanhojen talojen purkuinto Hesan keskustassa ja uusien, rumien, laatikkomaisten talojen rakentaminen purettujen talojen tilalle menneinä vuosikymmeninä! Nuorempana en valitettavasti kiinnittänyt tähän niin paljon huomiota kuin nyt, kun ikää on tullut. Olen katsellut netissä kuvia vanhoista taloista, jotka on purettu, surettaa vieläkin enemmän. Mitä tulee itse Pasilaan, niin en ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että puutalot mukamas olivat niin huonokuntoisia, ettei niitä kannattanut enää kunnostaa, saatikka säilyttää ihana puutarhakaupunginosa - Pasila! Ei varmaankaan kaikki talot olleet huonokuntoisia! Ne vain päästettiin ränsistymään. Todella ikävää, että Pasila hävitettiin! Mutta pää tulvi täyteen ihania muistoja, kun kävin muutamia vuosia sitten Pasilassa (sen jälkeen, kun se oli rakennettu täyteen kivitaloja) mieheni kanssa ajelulla ja näin Palmun talon. Voi sitä iloa! Kiljuin aivan onnesta! Edes jotain oli säästetty, muistona! Muitakin taloja on kuulemma säästetty, mutta Palmun talo on niin läheinen ja rakas - se oli naapuritalomme! (talo, missä perheemme asui, tuhoutui tulipalossa.) Mutta mennyt on mennyttä, mitään asialle ei enää voi. Hävitetty mikä hävitetty. Olen todella onnellinen, että löysin nämä sivut ja kuvat kommentteineen. Tuttuja nimiäkin lapsuudestani vilahtelee kommenttien allekirjoituksissa. Suuri kiitos sivujen tekijöille! Ja kiitos erittäin osuvasta siteerauksesta!

Maris, Kyllikinkatu 17

Yhdyn täysin Tappun ja Mariksen ajatuksiin. Se oli todellakin oma pienoiskaupunkinsa ja kumminkin varsinainen stadi oli ihan naapurissa. Muutimme Pasilasta Kontulaan -66. Meni vuosikymmeniä, ennen kuin jostain syystä poikkesin Pasilassa. Minulle tuli jotenkin ahdistunut, paha olo. Paikat olivat jollain lailla tuttuja, harvojen säilytettyjen talojen ansiosta, mutta silti en ikäänkuin saanut mistään kiinni. Käyn usein katsomassa näiltä sivuilta vanhoja paikkoja ja muistelemassa menneitä. Onkohan olemassa mitään seuraa, yhdistystä tms vanhan Puupasilan tiimoilta?

Kimmo, Pasilank. 31

Todella ikävää,tuo hävitysvimma. Kuinka useinkaa ei tajuta siä kun vasta vuosien kuluttua .Kävimme monet kauppareissut niin äidin kun mummin kanssa,muutimme pois 1976.

Ent pasilalainen