Vasemmalla olevassa talossa oli Leo.I Mattilan siirtomaatavara kauppa.Myöskin mankeli.

rolf eld

Siirtomaatavarakauppa oli ihana paikka. Kun sisään astui, tulvahti vastaan kahvin ja mausteiden tuoksu. Siellä myytiin kuivattuja hedelmiä ja karamellejä. Kahvi jauhettiin myllyssä pavuista ja siitä se ihana tuoksu syntyi. Kauppa oli ahdettu täyteen kaikenlaista kauppatavaraa. Mielenkiintoinen paikka. Ne tuoksut jäivät lapsen mieleeni, kun äidin kanssa siellä kävin. Taisin myös itse käydä sieltä ostamassa nallekarkkeja.

Soile

Pasilan Elannosta kävin ostamassa ranskanleipää, polakkaa ja irtomaitoa kannuun. Äiti lähetti minut asioille ja polleana kuljin kannun kanssa. Pieneen kannuun taisi mahtua litra maitoa, enempää en olisi jaksanut kantaa. Äiti laski rahat tarkkaan ja laittoi ne kukkaroon,yhdessä kauppalapun kanssa. Annoin lapun kaupan myyjälle, joka palveli tavaran minulle. Muistan myös, että sieltä ostettiin irtovoita voipaperiin ja irtokananmunia, jotka läpivalaistiin jollain lampulla. Väliseinällä oli erotettu toisistaan kaupan lihapuoli sekä maito- ja leipäpuoli. Kaupan takana kallion reunalla kukkivat keväällä ihanasti valkeat Norjan angervot. Niitä ihastelin ja haistelin kukinta-aikaan. Pasilassa oli mukava kasvaa ja elää.... Ihmisen mittakaavan mukainen asuinpaikka. Se oli kokonainen "kaupunki" kaupungissa, kaikkine palveluineen. Harmi, että se purettiin.

Soile

Pikkutyttönä puoliympyrä Elannon kauppa näytti suurelta ja hienolta lapsen silmissä. Tästä on jäänyt mieleeni kaupan talonmies. Hän oli harjaamassa kaupan takapihalla, kun olin kävelemässä ohi. Hän pysäytti minut, ja kysyi "onko sinulla nukensänkyä?" Vastaus oli, että ei. No talonmiessetä laski harjan maahan, ja pyysi minua odottamaan hetkisen. Hän tulikin kohta, vihreäksi maalattu puinen nuken pinnasänky mukanaan. Hän oli sen itse tehnyt. Hämmästyneenä ja iloisena kiitin ja lähdin kotiin, Kyllikinkatu 17:ään, jossa äiti jo odottikin minua. Äitini ihmetteli kovasti, mistä olin saanut nukensängyn. Elimmehän sodanjälkeisiä aikoja. Hän ei uskonut tarinaani. Otimme sängyn mukaan ja lähdimme tapaamaan talonmiehestä. Hän kertoi äidilleni lahjoittaneensa nukensängyn minulle. Nukensänky on minulla edelleenkin kauniina muistona. Olen iloinen ja onnellinen, kun olen saanut kertoa tyttärelleni ja nyt tyttärentyttärilleni tämän tarinan. Kaikki ovat saaneet myös leikkiä sillä!

Marja-Liisa o.s. Immonen