Kuvan puutalossa toimi ainakin 50-luvulla makkaratehdas (Kniff?). Kulmauksessa, kivijalassa olevasta ovesta pääsi tehtaan myymälään, jonne äiti lähetti allekirjoittaneen usein pikkutyttönä meetwurstiostoksille.

Ex-Engelinaukiolainen

Oli siinä Kniffin makkaratehdas. Olen syntynyt siinä puutalossa. Kulmakaupasta ostettiin hevosenlihaa, joka oli siihen aikaa halpaa leiväsärvintä. Vastapäisesta Fazerin karkkitehtaasta sain joskus maistiaisia; karkit lensivät ikkunasta ja minä pieni natiainen juoksin, äidin kielloista huolimatta, niitä noukkimaan sporakiskoilta. Talon historiasta tiedän sen verran, että puupytinki oli rakennettu tehtaanomistajien käyttöön, myöhemmin lohkottu pienemmiksi vuokra-asunnoiksi. Meillä oli kammarissa PARKETTI! omistajasuku asui kuvassa näkyvässä kivitalossa, sain joskus käydä leikkimässä heidän lastensa kanssa, siellä oli oikein kylpyhuone.

Kristina

Kuva lienee otettu v. 1997. Silloin kivitalossa oli käynnissä julkisivuremnotti, jonka suojakankaat näkyvät pihan puolella. Talossa sijaitsi aikanaan makkaratehdas Knief. Tehtaanmyymälä oli puutalon kivijalassa, itse tehdas kivitalon pihasiivessä. Kivitalon rakennutti kauppaneuvos Augusta Ohlsson 1931. Hän asui talon ylimmässä kerroksessa, koko kerroksen kokoisessa komeassa asunnossaan. Julkisivuremontin rahoittaakseen taloyhtiö myi puutalot ja sille kuuluvan tontinosan Skanskalle 1997. Uudistalohanke viivästyi kuitenkin parilla vuodella, koska kaupanteon jälkeen Oranssi r.y. ryhtyi hakemaan puutaloille suojelua.

Matti Korhonen

tehdas oli siinä vielä 70 luvun lopulla (minä olin tekemässä sielä sähkötöitä) vanha sanonta kuuluu ken makkaratehtaalla käy ei enää makkaraa ikinä syö ja näin se minukin kohdallani oli, ainakin vähän aikaa. meetfurstit oli viikotolkulla holvatuissa savustusuuneissä ja sen jälkeen määrättömän ajan käytävällä. nakin teko olikin sitten aivan eri juttu en viitsi edes kertoa. olihan aika p....nen mesta.

skiffari 40