Kuvan keskellä olevan talon (Pasilankatu 22) katto oli Pasilan korkein paikka. Siksi sinne rakennettiin talvisodan alla ilmavalvontapaikka. Huomaa myös hälytyssreeni savupiipun vieressä.

Väinö Salovaara.

Kuvan vasemman laidan talossa Pasilankatu 16 toimi Pasilan posti (Helsinki 24). Talon omisti Salo joka korjasi polkupyöriä piharakennuksessa.

Väinö Salovaara.

Mahtoiko polkupyöränkorjaaja Salo olla Sirkka Salon isä? Sirkka Salohan omisti Pasilankatu 16:n viimeksi ennen kaupunkia. Asuin itse naimisiin mentyäni talon toisessa kerroksessa, ja kuvassahan näkyy meidän parveke. Alakerrassa asui aiemmin 60-luvulla legendaarinen nuorisotyöntekijä Veikko Veka Niemenperä. Vekahan keräsi meidät pojat ja tytötkin hyvien harrastusten pariin kadulta maleksimasta: käsipallotreeneihin Ruskiksen halleille(Katajanokan Haukat) ja Voima-kerhoon kirkon kertsiparakkiin. Veka oli armoitettu tarinankertoja ja auktoriteettihahmo vailla vertaa!

Tappu

Kyllä fillarikorjaaja Salo oli Sirkan isä. Myös minä muistan Niemenperän Vekan meidän nappuloiden kerhonjohtajana kirkon Voima-kerhossa yhdessä Hoppiksen (Hopeavuoren)kanssa.

Väinö Salovaara

Kuvan vasemmalla puolella olevassa "puskassa" on talo, jossa asuivat Karita ja Heidi Nyman. Isänsä oli Åke Nyman. Muistaako kukaan Karitaa ja Heidiä. Mitä Karitalle kuuluu, tietääkö kukaan? Tuo toinen rusehtava talo vasemmalla oli kallion päällä. Sinne pihaan kiipesimme välillä kalliota pitkin. Äiti oli kieltänyt tekemästä niin, koska paikka oli jyrkkä ja hän pelkäsi, että putoamme. Talon ylimmässä kerroksessa asuivat noin vuosina 1959-61 sisarukset Heidi ja Elisabeth (Wathen?). Tytöt olivat oikein nättejä ja herttaisia. Heidän isänsä oli vankilassa. Muistaako kukaan heitä ja minne tytöt muuttivat sekä mitä heidän elämäänsä myöhemmin kuului? Heidi oli minun kaverini ja Elisabeth pikku-siskoni kaveri. Puistossa leikittiin yhdessä lapsena. ....Muuten, tuon korkean talon katolla olevaa sireeniä huudatettiin ajoittain. Muistan sen kamalan ujelluksen. Se oli lapsen mielestä pelottavaa.

Soile

Hei! Kuinka ollakaan, Heidi oli Skopissa töissä 70-luvulla, niin kuin minäkin. Sen jälkeen en ole tavannut häntä. Heidistä oli aikoinaan juttu jossakin naistenlehdessä, kun hänellä oli mopo, vai oliko se oikein kevytmoottoripyörä. Siihen aikaan siinä oli jotaklin erikoista? Maailma on pieni - ja Suomi suuri! Seuraavassa talossa, Pasilankatu 20:ssä asui Nybergin Jori, joka oli luokkakaverini Eltsun koulussa. Muuten: "Kuinka ollakaan" oli Niemenverän Vekan suosikkisanonta hänen kertoessaan jännittäviä tarinoita Voimakerhossa.

Tappu

Muistaako kukaan: olikohan tuolla Veikko Niemenperällä aikoinaan Rättisitikkaa?

jym

Sinähän sen muistit, Vekalla oli rättisitikka, jolla hän körötteli Ruskiksellekin treenejä pitämään. Mitähän Niemenperän Maukalle, Vekan pojalle kuuluu? Toivottavasti hyvää!

Tappu

HEI SINÄ JOKA KYSELIT HEIDI JA ELISASTA SUKUNIMI OLI GRUNSTRÖM,HE MUUTTIVAT MYLLYPUROON.

LAPSUUDEN KAVERI

Minulle on jäänyt Pasilan posti mieleen siitä, kun liityin siellä Kultapossukerhon jäseneksi! Voi niitä aikoja. Postia vastapäätä oli muistaakseni ihana puisto ja aivan tuon vaalena talon alapuolella leikkikentän tapainen.

Marja-Liisa o.s. Immonen

On siitä aikaa .....

Piadora

ollut suunilleen meidän vanhan talon edessä.. Pitää mennä äidiltä penkomaan valokuvia...

piadora