Balladissa oli 50 luvun lopulla levyautomaatti, josta ei voinut valita kappaletta vaan se soitti aina seuraavan. ja seuraavan.

Väiski L

Vielä 60-luvun alussa sai siellä olevilta trokareilta pimeän pullon.

Jusa

Olin melkein kaikki illat ko.ravintolassa 16..17 vuotiaasta alkaen käydessäni Helsingin Normaalilyseota.Jos koulu olisi tiennyt sen, olisi potkut olleet varmat.Kun tuosta Balladin ovesta astui sisään, kohtasi paksun tupakansavun, noustessa rappusia hämärään eteisaulaan. Tavallisesti jo rappujen yläpäässä oli "gerperoskoira", aina sama lihava ryvettynyt,hapsutukka. Hänen tehtävänsä oli valita "yleisönsä". Ehkä ne olivat pimeitten pullojen ostajia yms.Oikealle mentäessä aulassa oli vastakkain kaksi jassoa, joita yritettiin tyhjentää,jos millaisin konstein. Paras ja näkymättömin konsti oli jättää ottamatta ulos voittoja jolloin jasso täytyi ja sitten ,kun kolikko putosi karsinaansa niin lukot eivät menneet kiinni,vaan koko rivi tuli alas.Kun tästä aulasta nousi korokkeen kautta ravintola saliin, niin ei voinut olla näkemättä peräseinän täyttämää Gallen Gallelan "Väinämöinen ja vedenneito maalausta".Joku "spurku" oli varmaan maalannut sen viinapullosta tms.Kaikki tämä hämy ja salaperäisyys,etsintäkuulutetut roistot ja ilotytöt ovat vielä 70-vuotiaanakin mielessäni. Elämä oli elämisen arvoista ja ihmisläheistä.

Tiilari 3.linja 5:stä