Kävin Kotikallion kirjastossa lapsena sota-aikana. Siellä oli "älyttömän" puhdasta. Kengät piti ottaa pois jalasta. Narisevat puulattiat kiilsivät kirkkaana ja hiljaisuus oli narinaa lukuunottamatta täydellinen. Ei saanut edes kuiskata. Muistan yhden kirjankin, josta tykkäsin. Se kertoi hiiristä, Hipsuvarvas ja ...oliko se Nököhammas ??? :-))

Mirkku