En ymmärrä arkkitehtuurista tai estetiikasta sen kummempaa, mutta jos tämä hökötys on kaunis, niin minä olen Tauno Palo! Varmaankin neliöt ja kuutiot ovat tehokkaasti hyödynnetyt, mutta kuka näitä pakkilaatikoita muistelee samalla kaiholla kuin me oikean Pasilan asukkaat omia lapsuuden- ja nuoruudenkotejamme? Kauneus on tietenkin katsojan mielipide, mutta nämä ovat toivottomia: vailla persoonaa, elämää itsessään ja niitä voi parantaa vain dynamiitilla! Toisaalta, tyttärenpoikani Jaakko 11 v., ihastui ikihyviksi Länsi-Pasilaan, kun he asuivat siellä muutama vuosi sitten, joten tuo nostalgia on vaikea laji... Aika entinen ei koskaan enää palaa, lauloi Junnu Vainio.

Tappu